Petri Karell työskenteli vuosia asfalttihommissa reissutöissä. Vuosien ajan jatkunut kausiluonteinen työ alkoi tuntua raskaalle ja alan vaihto tuli ajankohtaiseksi.
”Mietin jo nuorena yläasteella yhdeksi vaihtoehdoksi lähihoitajan koulutusta, mutta päädyin kuitenkin hakeutumaan silloin metallialalle, koska siellä oli töitä tarjolla paljon.”
Nykyään Karell onkin niin sanotusti nuoruuden haaveammatissaan, sillä hän opiskelee Etelä-Savon ammattiopisto Esedulla sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa lähihoitajaksi.
”Suuntaudun opinnoissani vammaistyöhön. Halusin opiskella vammaistyön osaamisalaopinnot, sillä lähipiirissäni on kehitysvammainen ihminen, ja sitä kautta on tullut halu oppia lisää.”
Karell halusi varmistua omasta kiinnostuksesta lähihoitajan ammattia kohtaan ennen kuin haki opiskelemaan Esedulle.
”Puoli vuotta ennen opintojen aloittamista hain Vaalijalasta sijaisen paikkaa. Halusin sitä kautta saada ensin hieman työkokemusta alasta, ja katsoa onko minusta siihen tehtävään”.
Tuleva sosiaali- ja terveysalan ammattilainen aloitti opinnot Esedulla Kuusitien toimipisteessä Pieksämäellä toissa syksynä.
”Olen Vaalijalalla töissä täysipainoisesti opintojen ohella. Työtehtäviini kuuluu toimia ohjaajana asiakkaillemme, ohjata ja valvoa heidän toimiaan. Asiakkaat hoitavat itse omia toimintojaan, mutta minun tehtävänäni on tuottaa esimerkiksi toiminnallista ja yhteisöllistä tekemistä.”
Ammatilliset opinnot ovat sopineet aikuisiällä uutta ammattia hankkimaan lähteneelle monialaiselle konkarille.
”Motivaatio on kyllä ollut kohdalla koko opintojen ajan. Aiemmin nuorempana minulla on ollut kouluhommissa motivaatiopulaa. Nyt olen kuitenkin jaksanut olla koulun penkillä ja keskittyä itse opiskeluun.”
Karell valmistui lähihoitajaksi kuluvana keväänä. Tulevaisuus näyttää jatkuvan nykyisissä työtehtävissä, toivottavasti vakituisella paikalla.
”Lähihoitajan koulutuksen myötä voin tehdä hoitajan tehtäviä lähestulkoon missä vaan. Mutta olen miettinyt myös, että voisin täydentää lähihoitajan opintoja jatkossa myös eri osaamisalaopinnoilla.”
Teksti: Marika Auvinen
Kuva: Petri Karell