Eläköön Amis!

Minulle ei käynyt perinteisellä tavalla niin, että omat lapseni suorittivat lukion ja naapurin lapset amiksen. Minun kaikki neljä jo aikuista lastani ovat amiksen kasvatteja. Kaksi neljästä on jatkanut ammattikorkeakoulun kautta työelämään.

Lukio on hyvä koulu ja sillä on paikkansa sivistyksen edistäjänä sekä toimivana polkuna tiedekorkeakouluun. Omista lukiovuosistani on olemassa vain hyviä muistoja.  Tämän kirjoituksen kirjoitan kuitenkin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta, koska amis on minulle yksi arkeni suuri intohimo ja rakkaus. Teen työtäni Etelä-Savon ammattiopiston rehtorina koko sydämelläni.

Aloitin amiksessa vuonna 2002 kesken äitiysloman. Autopuolen insinööri Jorma Vähäkömi Keuruulta palkkasi innostuneen ja idealistisen nuorehkon opettajan tiimiinsä. Tämä päätös muutti elämäni. Opiskelijat veivät sydämeni innollaan, asenteellaan, haasteillaan, taustoillaan ja sillä kaikella energialla, jota heistä sain esiin antamalla heille mahdollisuuden innostua, oppia ja olla omia itsejään. Muistan edelleen ensimmäisen ryhmäni valmistuneet nimeltä.

Työpolkuni jatkui Pirkanmaalla kohti suurempia haasteita ja ”kirkkaampia valoja”.   Sain kohdata tulevia pörssiyrittäjiä, bisnesosaajia, räppäreitä ja myös rikollisia. Somen alkukausi oli järkyttävä, kun huomasin osan opiskelijoista olevan aivan todella riippuvaisia sometykkäyksistä. Kohtasin paljon aloja ja opettajia. Eräänä vuonna kolme opiskelijaa yksiköstämme osallistui Taitaja-finaaliin ja kaikki voittivat kultaa, voiko olla hienompaa tulosta opettajien ja opiskelijoiden osaamiseen liittyen? Ja silti kaikista koskettavin oli se opiskelija, joka keskeltä mullistuvaa mieltään juuri ja juuri jaksoi ylittää kalkkiviivat. Tänään hän voi hyvin.

Amiksessa on oma tunnelmansa. Koko kansallisen ekosysteemin eri osa-alueet törmäävät toisiinsa. Maahanmuuttajat eivät välttämättä osaa suomea, mutta heidän motivaatiotasonsa on usein korkeammalla kuin sanoilla voi kertoa. Suomalaiset nuoret ja aikuiset kohtaavat tilanteissa, joissa heiltä odotetaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Kukaan ei enää pärjää yksin. Kaikki tarvitsevat toisiaan.

Työsaleissa on nykyään puhdasta ja turvallista. Opetuskäyttöön liittyvät laitteet ja koneet perehdytetään opiskelijoille huolellisesti, koska turvallisuudesta on tullut osa ammattiosaamista. Osa opiskelijoita on touhunnut työkalujen kanssa koko ikänsä ja osa ei tiedä mikä on jakoavain. Vanhemmalle ikäpolvelle tutut asiat ovat osalle hepreaa. Miksi en voisi syödä lakki päässä? Ilman puhelinta ei voi kai olla olemassakaan.

Amiksessa parasta on se hetki, kun opiskelijat siirtyvät työelämään. Se on kuin laittaisi valot päälle. Tänne minä olen halunnut, tätä minä haluan tehdä. Anna minun olla täällä eikä siellä teoriatunneilla.

Näetkö edessäsi polun rekkakuskina tai hitsaajana? Voisitko toimia autokorjaamoyrittäjänä? Vai haluatko oppia kokin ammatin vai tavoitteletteko uraa metsäkoneenkuljettajana? Meillä tehdään kaikista osaajia. Annamme alalle ajokortin sille toimitilahuoltajalle, joka käy siivoamassa konttorianne. Annamme todistuksen sille tarjoilijalle, joka jaksoi olla kohtelias ja ystävällinen. Hän muuten oli siinä työvuorossa yli 8,5 h jalkojensa päällä. Saitko tänään nettikaupasta tilaamasi paketin? Sen toimitti perille asiansa osaava amiksen käynyt ammattikuljettaja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Amis tuottaa elinvoimaa, osaamista ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä lukemattomiin ammatteihin.

Pääsin osallistumaan OAJ:n järjestämälle luennolle, jossa pohdittiin sitä, että ovatko opiskelijat nyt erilaisia kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Tutkimusten mukaan eivät ole. Se mihin voimme välittömästi vaikuttaa on lukutaito. Pitkien tekstien lukeminen ja asioiden ulkoa opetteleminen ovat parasta keskittymisharjoittelua. Olen ollut itse vakaasti sitä mieltä, että hyvä opetus on aina hieman viihdyttävää. Näin ei olekaan. Olennaista on oppia sietämään epämukavia tunteita ja kestämään sitä, että aina ei ole kivaa. Opin myös, että tunteiden tunteminen on ok, mutta niitä ei kannata jäädä märehtimään. Pitää vaan jatkaa eteenpäin, jos mahdollista.

Amis meneekin eteenpäin kovaa vauhtia. Suuntanamme on tulevaisuus ja työelämä. Amis on työelämän sykkivä sydän. Me huolehdimme osaavista tekijöistä. Joku meistä osaa vähemmän, joku osaa vähän jotain. Mutta me kaikki olemme tärkeitä muuttuvassa maailmassa. Kaikille ei ole elämä tarjonnut täyttä kattausta hopeavadilla. Lähtökohdat voivat olla todella heikot, mutta silti moni kampeaa itsensä kohti ammattia ja työtä.

30.1. vietetään ammattiosaamisen päivää. Minulle tämä päivä on merkityksellinen ja tärkeä. Olen ylpeä jokaisesta amiksen opiskelijasta, henkilökunnasta, opettajasta ja yhteistyökumppanista. Antamalla opiskelijalle osaamisen, annamme hänelle mahdollisuudet hyvään elämään. Pidämme yhteiskunnan pyörät pyörimässä välittämällä vähän enemmän.  Työmme ei ole helppoa, vaan se haastaa meidät kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Mutta sen on sen arvoista.

Nostetaan kaikki liput salkoon ja kohotetaan malja ammattiosaamiselle. Eläköön Esedu ja sen opiskelijat! Eläköön Esedun alumnit ja henkilökunta! Eläköön työelämän tulevaisuus ja ammattiosaaminen!

Sari Simontaival, rehtori, Etelä-Savon ammattiopisto
Ammatillinen opettaja, terveys- ja kasvatustieteiden opiskelija, hallintotieteiden maisteri, fysioterapeutti
Ammatillisen koulutuksen kehittämisyhdistyksen hallituksen jäsen