Muutama vuosi sitten taaksepäin Miska Kakriainen oli lähestulkoon todistusta vaille valmis kokki, kun hän oli suorittamassa viimeistä työelämäjaksoaan mikkeliläisessä Wilhelm ravintolassa. Vastavalmistuvalle kokille tarjottiin ravintolasta töitä, ja nuori mies päätti tarttua tarjoukseen.
”Yläasteella olin päättänyt, että haluan lähteä opiskelemaan amikseen, koska tiesin, että en ole hyvä istumaan penkissä ja kuuntelemaan, vaan olen hyvä tekemään.”
Ravintola-alan opinnot Esedulla veivätkin Kakriaisen mennessään.
”Meillä oli koulussa todella hauskaa. Ala kiinnosti minua kovasti ja opetus Esedulla oli hyvää, niin kyllähän siellä viihtyi.”
Kakriainen muistelee lämmöllä opettajiaan Terttu Pulkkista, Tuula Kontista sekä Pirjo Tuovista.
”Koulussa opittujen asioiden lisäksi myös työelämässä käydyt koulujaksot antoivat myös minulle paljon. Olin opintojen aikana harjoittelemassa mikkeliläisissä ravintoloissa: Tempossa, Holvissa, Vileessä sekä viimeisimpänä Wilhelmissä.”
Kakriainen muistelee, että koulussa hänellä oli vaikeuksia keskittyä opiskeluun, mutta pääsi näyttämään oman osaamisensa tekemällä töitä käytännössä työelämässä oppien.
”En ehkä ole mikään penkissä istuja. Osaamisen näytin sitten työpaikoilla. Kaikista harjoittelupaikoista minulle tarjottiin töitä, eli taisin hoitaa hommat aika hyvin.”
Nyt Kakriainen työskentelee Wilhelmissä baarimikkona. Työt ajoittuvat alkuiltaan tai yöhön.
”Kyllä tämä ala vaatii tekijöiltään paljon. Nautin kuitenkin tästä työstä, sillä työn rytmi sopii minulle paremmin kuin sellainen ”kahdeksasta neljään” -päivärytmi.”
Kakriaisen mielestä ravintola-alan työssä on parasta se, että tapaa paljon erilaisia ihmisiä. Toki työ tiskin takana vaatii hyvää fyysistä kuntoa, kun työvuorot lähestulkoon seisotaan alusta loppuun saakka.
”Suosittelen baarialaa kyllä kaikille kiinnostuneille. Kunhan olet sosiaalinen ja avoin sekä valmis oppimaan uutta ja kehittämään itsesi ja tietotaitojasi, niin tervetuloa vaan tiskin taakse!”, Kakriainen kannustaa.
Teksti: Marika Auvinen
Kuva: Tuomo Räsänen