Etelä-Savon ammattiopisto Esedun Otavankadun toimipisteessä järjestetään 12.9. Young Chef-osakilpailu, jonka voittaja lähtee edustamaan Suomea Ranskassa järjestettävään European Young Chef-finaaliin.
Kilpailijoiden töitä arvioi arvovaltainen raati, jossa toimii alan ammattilaisia. Tässä uutisessa esittelemme syyskuisen osakilpailun tuomarit tarkemmin.
Olen Anni Inkeri Korhonen, itäsuomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäjä. Takanani on 13 vuotta majataloyrittäjyyttä. Saimaa European Region of Gastronomy. Olen myös tuore ruokakirjan tekijä.
Suhteeni ruokaan on intohimoinen ja teen kaikkeni, että suomalainen ruoka löytää arvoisensa paikan maailman gastronomian kentällä. Lempi raaka-aineeni ovat vuohenputki ja sianpää. Teen vain karjalaisen ruokakulttuurin ruokia ja tapani on vanhan perinneruuan laittotapa.
Olen Antti Ruuskanen ja työskentelen keittiömestarina Sodan ja rauhan keskus Muistin ravintolassa. Vapaa-ajalla olen Etelä-Savon Keittiömestariyhdistyksen puheenjohtaja.
Olen suorittanut kokkikoulutuksen lisäksi restonomin AMK-tutkinnon. Restonomi-opinnoissani perehdyin muun muassa vajaasti hyödynnetyn kalan käyttöön ammattikeittiöissä. Näitä oppeja olen hyödyntänyt niin työelämässä, kuin vapaa-ajallakin. Kokkivuosieni aikana olen ollut ravintolayrittäjänä ja työskennellyt useissa ravintoloissa. Viimeisimpinä Anttolanhovissa ja Ramin Konditoriassa. Muutama vuosi sitten suoritin opettajan pedagogiset opinnot. Opettamaan olen päässyt lyhyinä sijaisuuksina Etelä-Savon Koulutus Oy:ssä.
Keittiömestariyhdistyksen puheenjohtajana suhteeni ruokaan on sama kuin yhdistyksellämme; edistää suomalaista ja erityisesti alueellista ruokakulttuuria. Eteläsavolaisessa ruuassa on yksinkertaiset ja selkeät raaka-aineet, ja se perinteiseen tapaan kypsytetään uunissa hauduttamalla. Yksinkertaisimmillaan pataruuan hyvä maku syntyy maukkaan lihan ohella vain juureksista, sipulista, pippurista ja laakerinlehdestä. Perinteitä kunnioittaen.
Mieliraaka-aineeni vaihtuvat sesongin mukaan. On turha yrittää saada tuontivihanneksista yhtä hyvää tarjottavaa kuin lähellä kasvaneesta, joten otan satokaudet huomioon. Alkukesällä on parasta raparperi ja mansikka. Loppukesän ja syksyn ruokapöydästäni löytyy varhaisperunaa, kaalia ja juureksia, marjoista tehtyjä lisäkkeitä ja jälkiruokia, sekä paikallisista ohraryyneistä tehtyä rieskaa.
Työpaikassani Sodan ja rauhan keskus Muistissa olen lähestynyt ruokaan tarinoiden kautta. Päämajakaupungin tarina-ateriat kertovat kahdesta ihmiskunnan historiassa tärkeästä asiasta: ruuasta ja sodasta. Sota-ajan Anjan tarinasta olen saanut ajatuksia ruokalistoihin. Anjan tarina on kertomus nuoren naisen evakkomatkasta. Noina aikoina, kuten nykyäänkin, eteläsavolaisessa ruokapöydässä on tarjolla järven ja metsän antimia, muikkuja ja mustikoita.
Olen Ilari Soppela, 31-vuotias. Työskentelen Ravintola Sulo Puistossa. Olen ollut alalla yhteensä 4,5 vuotta, joista 4 vuotta ravintola Kielossa. Hyvä ruoka tekee minut onnelliseksi. Lempiraaka-aineeni on douglaskuusi. Tykkään käyttää itse kerättyjä raaka-aineita. Siitä ei ruoka enää paljon paikallisemmaksi muutu.
Olen Remi Trémouille ja toimin rantasalmelaisen Ravintola Solitaryn omistajana ja keittiömestarina. Olen työskennellyt Suomen huippuravintoloissa, mm. Olossa, Askissa, Jordissa ja Farangissa. Lisäksi olen työskennellyt Sydneyssä mm. arvostetuissa Automatassa ja St. Petersissä sekä Fishbutcheryssa.
Ruoka on ollut keskeisessä roolissa elämässäni lapsesta saakka. Isäni on ranskalainen keittiömestari ja lapsuuden kesät vietimme isän puutarhassa etanoita keräten, jotka isä sitten valmisti meille. Myös mummoni keittiössä vietin runsaasti aikaa lapsena.
Ruoka tuo ihmiset yhteen. Se on elinehto, mutta myös elämän suurimpia nautintoja. Suhtaudun ruokaan ja ruoanlaittoon intohimolla, mikä näkyy ravintolassani.
Minulla ei ole varsinaista lempiraaka-ainetta. Viime aikoina olen keskittynyt vähän erikoisempiin raaka-aineisiin, kuten esimerkiksi horsmankukkaan, käpyihin ja raakamaitoon ja siitä itsetehtyyn mozzarellaan. Aasialaiset mausteet ovat aina lähellä sydäntäni.
Paikallisuus näkyy ravintolassamme vahvasti. Tarjoamme Solitaryssa sesongin mukaan vaihtuvaa Chef’s Menua, joka pohjautuu ravintolaa ympäröivän luonnon antimiin; Saimaan kalaa ja riistaa sekä marjoja, sieniä ja villiyrttejä lähimetsistä. Menu elää täysin sen mukaan, mitä raaka-aineita lähituottajaverkostomme milloinkin keittiöömme toimittaa. Käsityö ja kunnioitus raaka-aineita kohtaan on tekemisemme ytimessä. Vaikka annostemme pääraaka-aineet tulevat läheltä, emme halua silti lokeroitua täysin pohjoismaiseksi ravintolaksi. Ruoassamme maistuu rakkaus matkailua kohtaan, sekä maailmalta kerätty oppi.
Nimeni on Tapio Laine. Työtehtävääni kuuluu operoiminen Chef & Patissier Decor kautta. Ollut minulla vuodesta 2010 lähtien. Tehtäviini kuuluu mm. mentorointia, suunnittelua ja toteutusta.
Aloitin vuonna 1974 Hotelli Polar Espoon ”patatiskistä” ja siitä lähtien olen ollut alalla – eli olen työskennellyt alalla vuosia. Työkokemukseni on todella laaja. Olen suorittanut kokin, keittiömestarin sekä viiniasiantuntijan tutkinnot. Olen toiminut mm. ruokatuotannon tuntiopettajana sekä perustanut mm. kokki-kondiittorin jatkolinjan yhdessä edesmenneen sokerileipuri Pentti Painivaaran sekä leipuri- ja kondiittorimestari Wolfgang Ballisin kanssa.
Useat kokit ovat määrätietoisia ja kunnianhimoisia. Kun aikaa menee hivenen eteenpäin, huomaakin, että kilpailuvietti herää – kuten itselläni kävi. Pääsin ensimmäisen kerran Suomen maajoukkueeseen 1992. Toimin maajoukkueessa usean vuoden ajan. Tuomarina toimin vuonna 2009. Vuonna 2010-2016 toimin Suomen kokkimaajoukkueen joukkueenjohtajana (nelivuotiskautena mm. MM-kilpailut ja viimeisenä vuotena on kokkien olympiakilpailut. Vuosi 2016 oli Suomen voitokkain!). Vuosina 2017-2022 toimin Suomen kokkimaajoukkueen toiminnanjohtajana.
Olen toiminut monissa kilpailuissa niin kotimaassa kuin ulkomailla tuomarina. Olen ainut Suomen A-luokan tuomari ja olen saanut kutsun vuoden 2024 WorldChef´s Culinary Olympics competitioniin Stuttgartiin. Näihin vuosiin jää todella paljon mieleenpainuvaa kokemusta.
On todella arvokasta saada elää maassa, jonka juuret ovat hyvät. Kunhan ymmärrettäisiin raaka-aineiden puhtaus, ainutlaatuisuus sekä kunnioitettaisiin tuottajia, jotka tekevät meille joka päivä sadon. Tämä tarkoittaa kaikkia tuottajia ja tuotteita.
Lempi raaka-aineeni? No, kun eletään täällä Saimaan syleilyssä (kohta kaksi vuotta) – niin kaikki mahdollinen. Pyrin käyttämää paikallisia-alueellisia tuottajia mahdollisuuksien mukaan.