Enpä tiennyt vielä viime juhannuksena löytäväni itseni muutaman kuukauden kuluttua Etelä-Savon pikkuteiltä kuljettamassa Esedun lähihoitajaopiskelijoita, Essoten ammattilaisia ja vaihtuvaa kalustoa lähes 40:lle kaukana palveluista olevalle kylätalolle tai muulle pisteelle. Näin kuitenkin kävi ja syksyn mittaan Essoten toiminta-alue Kangasniemeltä Suomenniemelle ja Juvalta Hirvensalmelle tulikin tutuksi.
Aloittaessani viime kesänä työt hoitotyön opettajana Esedulla sovin, että suuri osa työajastani koostuisi hanketyöstä ReissuEllu -hankkeessa. Tuolloin terveys- ja hyvinvointiauto ReissuEllu oli koronaviivästysten vuoksi vielä Saksassa tehtaalla, mutta suunnitelmat auton liikkeelle lähdöstä jo pitkällä. ReissuEllu saatiin Suomeen ja lopulta Mikkeliin syyskuussa ja liikkeelle sillä päästiin lokakuun alussa. Syksyn mittaan meitä kuskeja on ollut kaksi ja kun olemme ajaneet vuorotellen, on reissupäiviä tullut melko monta. Essoten ammattilaisista kyydissä ovat olleet elintapaohjaaja, muistihoitaja ja sairaanhoitaja. Opiskelijat ovat olleet suurimmaksi osaksi viimeistä työssäoppimisjaksoaan suorittavia, tätä kirjoittaessani jo valmistuneita sairaanhoitoon ja huolenpitoon suuntautuneita lähihoitajia. Koko porukka on ennen ReissuEllu-jaksoaan, oli kyseessä sitten työ- tai työssäoppimisjakso, perehdytetty autoon, välineistöön ja autossa toimimiseen.
Etenkin ensimmäiset viikot ReissuEllun ratissa olivat hyvinkin jännittäviä. Ellu itse on kyllä luotettava ja mukavasti kulkeva rouva, jonka takaosaan mahtuu kaikenlaista jääkaapista ja mikroaaltouunista sidetarpeisiin ja erilaisiin mittareihin ja esitteisiin. Ainoat kitinät Ellu on päästänyt, kun jokin laite on ollut liian löysästi kiinnitetty tai kylki hiekkateitä ajellessa niin kuraantunut, ettei sivuovi ollut mennä kiinni. Oma sormi on kyllä meinannut mennä suuhun useampaan kertaan, sellaista huipputekniikkaa löytyy Ellun kyydistä. Moni tekninen asia on syksyn kuluessa selvinnyt, monen asian opettelu jatkuu keväällä. Siirtymät paikasta toiseen ovat pitkähköjä ja tärkeäksi on osoittautunut se, että Ellun kuljettaja saa ajoasentonsa säädettyä todella mukavaksi. Vaikka Ellulla on kokoa, on sen ajaminen näppärää. Jännitystä alkuun lisäsi myös se, että varmaa tietoa siitä minkälaiset tilat kullakin pysähdyspaikalla olisi, paljonko asiakkaita tulisi paikalle ja minkälaiset odotukset heillä olisi, ei ollut. Toki asioita oli etukäteen kysytty yhteyshenkilöiltä puhelimitse, mutta on aivan eri asia nähdä paikka itse ja todeta käytännössä, miten asiat missäkin toimivat, kuin olla muiden kuvauksen varassa. Vastaanotto pysähdyspaikoilla on poikkeuksetta ollut hyvä. Usein on ollut tunne, kuin menisimme ReissuEllu-porukalla odotettuina vieraina kyläilemään kylätaloille, niin vieraanvaraisia ihmiset ovat olleet ja vastaanotto lämmin.
Hoitotyö on perinteisesti useimmiten paikkaan sidottua ja tapahtuu joko erilaisissa laitosympäristöissä tai asiakkaan kotona. Usein hoitotyön ammattilaisella on myös melko selvät sävelet siitä, miten hoitokontakti sujuu ja mitkä asiakkaan tarpeet hoidon suhteen ovat. Nyt asetelma kuitenkin keikahti nurin. Hoitaja välineistöineen vietiin asiakkaiden luo, selvittämään minkälaisia palvelutarpeita kullakin asiakkaalla on. Toki Essoten ammattilaiset olivat valmistautuneet etukäteen vaikkapa pitämään infoa jostain aiheesta, mutta perillä saattoi kuitenkin olla asiakkaita, joiden tarve olikin joku muu. Tämä vaati koko ReissuEllun väeltä kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin ja heittäytyä tekemään asioita, jotka eivät perinteisesti ole omaan ammattirooliin kuuluneet. Opiskelijoiden toivon havahtuneen miettimään hoitamista ylipäänsä; onko se kliinisiä toimenpiteitä ja konkreettisten asioiden suorittamista vai voisiko hoitamisen nähdä hyvinvoinnin tuottamisena asiakkaille laajemmin? Opiskelijoiden valmistelemat erilaiset toimintatuokiot, joita pidettiin sekä etäyhteyksin että “livenä”, olivat poikkeuksetta suosittuja. Uskon niiden edistäneen osallistujien terveyttä monella tapaa, mutta myös lisänneen yhteisöllisyyden tunnetta. Yhdessä naurettiin ja hämmästeltiin kuinka voikin olla niin hankalaa yhtä aikaa toisella kädellä hieroa vatsaa ja toisella taputtaa päälakea!
Oma ammattiroolini ReissuEllun matkassa on ollut hyvin moninainen. Yhden päivän aikana olen voinut toimia muun muassa autonkuljettajana, sihteerinä, hoitajana, opettajana ja siivoojana. En kuitenkaan koe roolien välillä olleen ristiriitaa, vaan olen pyrkinyt toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Vaihtelevat tilanteet ovat haastaneet luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.
Päällimmäisenä syksyn, harmillisesti koronan lyhentämältä, kierrokselta jäävät mieleen hyvä ilmapiiri ja tekemisen meininki ReissuEllu-porukan kesken, mutta yhtä lailla kaikki pysähdyspaikoilla tapaamani ihmiset. Toivon voineeni antaa heille edes osan siitä ilosta ja myös opista, jota olen käymiemme keskustelujen kautta saanut. Syksy on edelleen vahvistanut ajatustani siitä, mitä itse olen jo pitkään pitänyt hoitotyössä kaikkein tärkeimpänä: aitoa ihmisten kohtaamista.
Satu Sundell, Esedu, sosiaali- ja terveysalan opettaja ja ReissuEllu -hankkeen ammattiopettaja, sote