Verneri Kokkosen peruskoulu sujui hyvin, mutta hän halusi silti heti töihin. Nyt hän vetää joka päivä haalarit päälle kello 7 ja aloittaa metallialan hommat.
Mikkelin Rantakylässä sijaitsevan Metforcen konepajalla kipinät sinkoilevat. Kun yksi haalariasuisista työntekijöistä nostaa suojalasinsa otsalle, hän paljastuu rutkasti muita nuoremmaksi. Verneri Kokkonen hitsaa ja tekee yksinkertaisia koneistustöitä, mutta on vasta 16-vuotias. Hän halusi peruskoulun jälkeen suoraan töihin.
”Sain sähköalalta paikan yhteishaussa, mutta peruin sen, kun tutut tarjosivat töitä metallialalta. Ei kiinnostanut koulunkäynti, vaikka peruskoulu sujuikin hyvin”, Kokkonen kertoo.
Hänelle sopivaksi ratkaisuksi osoittautui oppisopimuskoulutus. Kokkonen opiskelee kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnon työssä oppien. Kahden ja puolen vuoden aikana hän viettää koulussa vain 60 päivää.
Kokkonen on valintaansa tyytyväinen siitä huolimatta, että työhaalari pitää vetää päälle joka arkiaamu kello 7.
”Pitää käydä aikaisin nukkumaan”, hän virnistää.
Kokkonen sai töitä tutuilta yrittäjiltä Ville Honkaselta ja Toni Salmelta, jotka perustivat Metforcen reilu vuosi sitten. Kaksikko halusi palkata Kokkosen, sillä metallialalla on Etelä-Savossa pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta.
”Kiinnostus alalle on tällä hetkellä heikko. Lisäksi Länsi-Suomen autotehtaat ja telakat ovat vetäneet työvoimaa täältäkin”, yrittäjät kertovat.
Oppisopimusopiskelijan ottaminen on joustava keino kouluttaa ammattitaitoista työvoimaa. Kokkosen palkkaamista helpotti se, että yrittäjät tunsivat nuoren entuudestaan.
”Siirtyminen suoraan peruskoulusta vaatii nuorelta selkärankaa. Elämän perusjuttuja pitää hanskata heti. Ei voi aina lähteä, kun kaverit pyytävät illalla mukaansa”, Honkanen kuvailee.
Kaikki on sujunut hyvin. Honkanen varaa perehdyttämiseen aikaa ja järjestää Kokkoselle monipuolisia, oppimista tukevia tehtäviä. Nuori työntekijä pääsee heti kantamaan oman osansa vastuusta, sillä oikealle asiakkaalle jokainen työ on tehtävä hyvin.
Jos sopivia työtehtäviä ei ole tarjolla, Kokkonen edistää opintojaan. Häntä motivoi tutkinnon suorittamisen lisäksi raha. Hän saa työskentelystään työehtosopimuksen mukaista harjoittelijan palkkaa.
”Säästän ainakin hienoon autoon”, vielä kotona asuva Kokkonen kertoo.
Etelä-Savon ammattiopiston oppisopimuskoordinaattori Päivi Ylönen kuvailee Verneri Kokkosen tarinaa ”hyväksi poikkeukseksi”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että yleensä oppisopimuksella työskentely on mielletty aikuisten tavaksi kouluttautua. Nykyään oppisopimuksella opiskelu on kuitenkin mahdollista kenelle tahansa. Oppisopimus sopii niin koko perustutkinnon kuin yksittäisten tutkinnon osien suorittamiseen.
Kaikki alkaa siitä, että opiskelija löytää itselleen työpaikan. Sen jälkeen opiskelija, Esedu ja työpaikka arvioivat yhdessä, mitä kyseisessä työpaikassa voi oppia ja mikä on sopiva tutkinto.
”Esimerkiksi aikuisella voi olla niin paljon työkokemusta, ettei hänen kannata tehdä perustutkintoa, vaan ammattitutkinto”, Ylönen havainnollistaa.
Ylönen korostaa samaa kuin Kokkonen ja Metforcen yrittäjät. Oppisopimus ei ole helpompi tapa opiskella, mutta se on monelle mielekkäämpi.
”Vaatii itsensä johtamista, että hoitaa työn ja opinnot hyvin. Työpaikalla ei voi mennä muun joukon mukana kuten koulussa”, Ylönen summaa.
Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on oleellinen osa ammatillisia opintoja. Työelämässä opitaan joko oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. Molemmissa hankitaan osaamista aidoissa työtehtävissä.
Oppisopimus perustuu työsuhteeseen, opiskelija saa palkkaa ja koulutusjakso kestää muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Työnantaja voi saada koulutuskorvausta. Oppisopimuksella voi suorittaa koko tutkinnon.
Koulutussopimus on opiskelijalle palkatonta, opiskelija ei ole työsuhteessa ja koulutusjakso kestää muutamasta viikosta kuukausiin. Työnantaja ei saa korvausta.
Kuvateksti: Verneri Kokkonen aikoo tulevaisuudessa ehkä yrittäjäksi. Alakin voi vielä vaihtua.
Juttu alunperin julkaistu LS Keskiviikon välissä ilmestyneessä Esedun liitteessä 8.5.2019.