SAKUstars-tapahtuma on valtakunnallinen kulttuurikilpailu kaikille ammattiin opiskeleville. Vuonna 2021 kilpailussa on sarjoja sekä ennakkoon lähetettäville töille, että paikan päällä tehtäville suorituksille. Yksi ennakkosarjoihin töillään osallistunut oli Esedun toisen vuoden lähihoitajaopiskelija Heidi Manninen, joka nappasi runo-sarjassa itselleen pronssimitalin ja piirustus-sarjassa kunniamaininnan.
29-vuotias Manninen opiskelee Esedulla lähihoitajaksi oppisopimuksella ja töitä hän tekee Pieksämäen kotihoidossa. ”Arvostus ja kunnioitus ikäihmisiä kohtaan on valtava. Olen itse viettänyt suuren osan lapsuudestani ikäihmisten kanssa, joten työskentely heidän parissaan tuntuu luontevalta ja suorastaan kotoisalta”, kertoo Manninen alan valinnastaan.
Manninen on aiemmalta koulutukseltaan pukuompelija. Vuonna 2019 hänen elämäntilanteensa kuitenkin muuttui ja hän halusi lähteä tavoittelemaan unelmaansa lähihoitajan työstä. ”Hain ja pääsin Esedulle opiskelemaan ja Pieksämäki tuntui paikkakuntana luontevalta valinnalta, sillä olen aiemminkin opiskellut siellä”, avaa Manninen opiskelujensa aloittamista.
Vaikka arki opiskelujen ja perhearjen pyörittämisen vuoksi on kiireistä, ehtii Manninen kuitenkin harrastaa ja puuhailla omia juttujaan viimeistään silloin, kun lapset on saatu nukkumaan. ”Olen piirtänyt pienestä asti ja koen piirtämisen rentouttavaksi. Monesti pistän vain musiikin soimaan ja annan kynän tai siveltimen heilua.” Piirtämisen lisäksi Manninen harrastaa myös korujen tekemistä ja hän kertoo antavansa niitä lahjaksi, sekä joskus myös myyneensä tuotoksiaan.
Sakustarsiin Manninen päätyi osallistumaan, kun Esedun opiskelijatoiminnan ohjaaja Tuula Lindholm tuli alkukeväästä luokkaan kertomaan kilpailusta. ”Olen kirjoittanut riimirunoja lapsesta saakka, joten kiinnostukseni heräsi ja kysyinkin, että voiko sellaisella osallistua kilpailuun.”
Runojen kirjoittaminen kulkee Mannisella verissä. ”Mummoni oli riimirunoilija ja myös äitini runoilee, sekä oma tyttäreni näyttää nyt myös innostuneen riimittelystä” kertoo Manninen. Riimirunoja on kertynyt Mannisen mukaan jo 411 kappaletta; välillä menee pidempään, ettei kirjoituksia tule lainkaan, välillä niitä taas syntyy tunnin sisällä useampi. ”Runot ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja kirjoittaminen on minulle tapa tyhjentää pää ja sielu.”
Kilpailuun lähettämäänsä runoa Manninen kuvailee hyvin henkilökohtaiseksi. ”Runoni kertoo lapsuudessani kokemastani väkivallasta ja sen seurauksista. Toin runoni ensimmäistä kertaa julkisuuteen tämän kilpailun myötä, edes äitikään ei ollut kuullut runoani” tunnustaa Manninen. Myös palautteen saaminen omasta kirjoituksesta raadilta jännitti Mannista.
Tiedon pronssimitalista saatuaan Manninen kertoo ensin hämmentyneensä ja jopa hetkellisesti kyseenalaistaneensa sen, että miten hänen runonsa oli pärjännyt muille runoille. ”Sitten tuli pieni epäusko ja lopulta ilon kiljahdus ja onnen kyyneleet, tuntui että olen ennen kaikkea voittanut itseni”, kuvailee Manninen tunnelmiaan kuultuaan palkinnosta.
Sakustars-kilpailun Manninen kokee ”upeaksi mahdollisuudeksi tuoda omia taitoja esille.” Hänestä oli myös mukavaa nähdä muiden kilpailutöitä ja sen kautta toisten osaamista. ”On ihan mieletöntä katsoa miten taitavia ihmiset ovat eri osa-alueilla ja tietysti tällaisen kilpailun myötä pääsee kehittämään myös sitä omaa osaamistaan.”
Manninen palkittiin 13.4. Pieksämäellä järjestetyssä palkinnonjakotilaisuudessa pronssimitalilla sekä kunniakirjalla. Palkintoa juhlistettiin tietysti myös kakkukahvein. Pronssimitalin saanut runo on luettavissa täältä ja kunniakirjan saanut piirustus löytyy täältä.
Teksti: Salla Avelin
Kuva: Tuula Lindholm