”Minulla on aina ollut vahva hoitovietti”, naurahtaa Esedun opiskelija Pirjo Hines, 55, kysyttäessä, miten hän päätyi opiskelemaan lähihoitajaksi oppisopimuksella. Opinnot käynnistyivät viime syksynä Hineksen irtisanouduttua aiemmasta työstään vaneritehtaalla.
”Koin ettei tehdastyö antanut enää minulle mitään ja halusin päästä vielä kokemaan uusia tuulia työelämässä, onhan sitä minulla jäljellä vielä parhaassa tapauksessa yli kymmenen vuotta”, Hines kertoo päätöksensä taustoja.
Aikanaan kodinhoitajaksi kouluttautuneen Hineksen päätös alanvaihdosta oli kytenyt mielessä jo pidempään. Vaikka irtiotto oli tehty jo kertaalleen kotihoidon vaihduttua tehdastyöhön, ja pääkaupunkiseudun vaihduttua Etelä-Savoon, niin toisella kertaa rohkeus tehdä päätös syntyi ympäristön kannustuksesta.
”Äitini oli hoivakodissa ja siellä työskennelleet hoitajat kannustivat minua hakemaan alalle kuultuaan kiinnostuksestani- heidän mukaansa viisikymppiset revitään työelämään heti”, naurahtaa Hines.
Oppisopimus tuntui tekijäihmiseksi tunnustautuvalta Hinekseltä kaikista luontevimmalta tavalta opiskella uusi ammatti.
”Tietenkin sitä mietti ennen opintojen aloittamista että miten pärjää taloudellisesti, mutta hyvin olen pärjännyt! Oppisopimusopiskelijana kuitenkin käy töissä ja saa ihan oikean palkan tekemästään työstä.”
Oppisopimuspaikan löytyminen tapahtui Hineksen kohdalla mutkattomasti ja paikka löytyi hänen kotinsa läheltä, Vaarinsaaren hoivakodista.
”Minut pyydettiin paikan päälle haastatteluun soitettuani johtajalle keväällä ja haastattelussa minulta jo kysyttiinkin, että milloin voin aloittaa.” Kaikki tapahtui lopulta nopeasti ja Hineksen oppisopimuskoulutus alkoi syksyllä 2021.
Työpäivät ovat Hineksen mukaan hyvin vaihtelevia ja vastaavat alalla jo työskentelevien päiviä.
”Minulla ei vielä ole lääkelupia, mutta muuten teen töissä samoja töitä kuin muutkin; autan asiakkaita esimerkiksi peseytymisessä, ruokailussa ja toimenpiteissä”, hän avaa työpäiviensä sisältöä.
Oppisopimuskoulutukseen kuuluu töiden ohella myös lähiopetusta. Hines kertoo, että lähiopetus on niin ikään monipuolista.
”Nyt meillä on ollut esimerkiksi anatomiaa ja lääkehoitoa, pistosharjoitteluja ja verensokerimittauksia, sekä vuorovaikutustaitoja eri ikäisten kanssa toimiessa, toiminnan ohjausta ja työergonomiaa.”
Opintojen alussa Hines kertoo yllättyneensä miten monipuolinen lähihoitajan ammatti on ja miten paljon lähihoitajalla tulee olla tietoa eri asioista.
”Onneksi opettajat ovat ymmärtäväisiä haasteiden edessä ja esimerkiksi lääkelaskujen kanssa ketään ei jätetä pulaan, vaan ne tentit voi uusia useamman kerran, jos ei heti osaa”, hän naurahtaa.
Aloittaessaan opintoja Hinestä erityisesti jännitti, kuinka paljon opiskelu on muuttunut vuosien varrella. Tietokoneiden ja internetin käytön määrän lisääntyminen opinnoissa onkin hänen mukaansa kaikista suurin ero aiempaan.
”Tietysti sitä mietti, että miten sitä osaa esimerkiksi tietokonetta käyttää tarpeeksi hyvin, kun ei ole aiemmin joutunut niin paljon niiden kanssa tekemisiin”, hän kertoo. Alun pohdinnoista ja jännityksestä huolimatta myös verkkokurssien suorittaminen on Hineksen mukaan sujunut yllättävän hyvin.
”Aina jos on ollut jokin ongelma, olen saanut siihen apua sekä Entteristä, että opiskelukavereiltani”, Hines kiittelee.
Opiskelun ja alanvaihdon parhaaksi puoleksi Hines kuvailee ”kaiken uuden.”
”Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että uskalsin irrottautua vanhasta ja hypätä uuteen, kaiken tämän uuden myötä jokainen päivä on minulle seikkailu”, Hines nauraa. Ikäihmiset hän kokee asiakasryhmänä osakseen ja lähitulevaisuudessa hänellä siintää haave työstä esimerkiksi saattohoitopotilaiden parissa.
Hines haluaakin kannustaa jokaista iästä huolimatta pohtimaan, olisiko omassa elämässä muutoksen aika ja tilaa uuden oppimiselle ja opiskeluille.
”Jos se pienikin ajatus siellä omassa päässä on, että kaipaisi jotain uutta ja haluaisi opiskella, niin sitä kannattaa kuunnella!”
Teksti: Salla Avelin
Kuva: Salla Avelin